Ensimäinen kirjastokortti

Juoksin koko matkan kotiin
aarre nyrkissä, suu naurussa.

"Mikset mitään lainannut
uudella kortillasi?" kysyi äiti,
sitäkin taisi naurattaa.

Minä juoksin takaisin,
suoraan pekkatöpöhäntähyllylle,
enkä enää koskaan lähtenyt tyhjin käsin.


Runotorstain 271. haaste: kirjasto

tabula plenus

• Tervetuloa tutustumaan uuteen yksityiskoulumme, hyvä herrasväki.  Minä olen rehtori Frans Peter von Knorring ja kerron mielelläni koulustamme.  Olen varma että lapsenne tulee viihtymään täällä.

• Täällä on kyllä hienoa, tammiparketit lattialla ja kangastapetit seinällä. Mutta miksei luokassa ole ollenkaan taulua eikä pulpetteja, vain laiskanlinnoja?

• Olemme kokonaan hylänneet vanhentuneet pedagogiikan virtaukset, opetussuunnitelmamme perustuu Itä-Böhmiläiseen ”Tabula Plenus” –ajatteluun.

• Ai niin, se ajatus tyhjästä taulusta. Mutta eikö se ollut tabula rasa?

• Ei kun juuri päinvastoin. Tabula plenus tarkoittaa täyttä taulua. Kun lapsi tulee kouluumme, on hänen mielensä taulu täyttynyt kaikesta turhasta, joka koulussa sitten poisopitaan. Käytännössä se toimii niin, että koulussa lojutaan sohvilla, katsotaan VHS-videolta Paavo Pesusientä ja  syödään mässyjä. Ei kuitenkaan merkkareita, tukehtumisriskiä emme voi ottaa.

• Kuulostaa kyllä aika oudolta. Mitä tuollaisesta opetuksesta muka seuraa?

• Kuulostaahan se oudolta jos oma mieli on kovin rajoittunut, mutta opetus toimii tutkitusti. Yhdeksän vuoden kuluttua kaikki turhanpäiväinen mukaoppi on tyystin karissut oppilaiden mielestä ja he ovat valmiita astumaan puhtain, avoimin sydämin eteenpäin kohti elämän suuren koulun jatkoluokkia.

• Hyvä on, emme me halua niin rajoittuneita olla että epäisimme lapseltamme tuollaisen mahdollisuuden. Jaakko tulee sitten huomenna.

• Hienoa, tässä tilisiirrot lukukausimaksua varten.   On ilo tavata valveutuneita vanhempia, jotka ovat valmiita satsaamaan lastensa koulutukseen.

Mieleltään rajoittunut matikanopettaja on ymmärtänyt tabula plenus -ajattelun näin.

Pakinaperjantai #322: Täysi taulu